Verryttelyiden merkitys koiran kanssa on suuri, mutta suhteellisen vähän esillä oleva osa. Sen tarkoituksena on joko valmistaa koiran elimistö tulevaan harjoitukseen tai kilpailusuoritukseen, tai käynnistää elimistön palautuminen rasituksen jälkeen. Lisäksi huolellinen verryttely ehkäisee revähdysten ja muiden vammojen syntymistä, mikäli se ajoitetaan oikein harjoitukseen nähden ja rasituksessa syntyvien kuona-aineiden poistuminen lihaksistosta tehostuu. Kunnollisen verryttelyn merkitys korostuu harjoittelun vauhdikkuuden kasvaessa.

ALKUVERRYTTELY
Alkuverryttely nostaa sydämen sykettä, jolloin verenkierto vilkastuu ja tehostuu vieden lihaksille enemmän verta ja sen mukana kulkevaa happea. Ilman happea lihasten voimantuotto jää vajaaksi, maitohapon tuotto kiihtyy ja lihakset väsyvät. Lepotilassa oleva elimistö keskittyy lähinnä ruuansulatuksesta huolehtimiseen, joten rauhallisesti aloitetulla ja nousujohteisella verryttelyllä saadaan verenkierto siirtymään vatsan alueelta kehoa liikuttaviin lihaksiin, jolloin keho herää aktiivisempaan toimintaan.

Lihasten supistumisnopeus paranee verenkierron kiihtyessä ja kehon lämpötilan noustessa. Tällöin koiran reaktiokyky ja koordinaatio paranevat, kun lihakset pystyvät supistumaan ja rentoutumaan nopeammin. Alkuverryttelyn tarkoituksena ei ole uuvuttaa tai aiheuttaa voimakasta hengästymistä eikä käynnistää maitohapon kerääntymistä lihaksistoon, vaan valmistaa elimistö tulevaan suoritukseen. Jos koira otetaan suoraan autosta treenaamaan esimerkiksi agilityä, sen lihakset ovat kankeat ja joustamattomat, jolloin koira ei pysty niin hyvään suoritukseen kuin lämmitellyillä lihaksilla. Koska lihaksissa ei ole joustoa, vammautumisen riski on merkittävä, kun lihaksiin kohdistuu voimakasta venytystä esimerkiksi tiukoissa kaarteissa tai arviointivirheissä.

Kilpailukoiran perusteelliseen alkuverryttelyyn kuluu noin 30 minuuttia. Koiran kanssa ensin kävellään ja sitten hölkätään noin 15-20 minuuttia yleisverryttelynä. Tämän aikana pyritään kohottamaan koiran elimistön lämpötilaa käyttäen apuna suuria lihasryhmiä. Koiran tulisi liikkua pääasiallisesti ravissa, jolloin pitkät ja syvät selkälihakset lämpenevät kunnolla. Lopussa koiraa olisi hyvä laukkuuttaa muutaman minuutin ajan, sillä jokainen askellaji käyttää lihaksia hieman eri tavalla. Lisäksi alaselkä ja lantio avautuvat laukassa tehokkaammin parantaen niiden liikelaajuutta. Laukkajakson jälkeen ravataan hetki ja verryttely lopetetaan rauhalliseen kävelytuokioon. Alkuverryttelyn jälkeen voidaan tarkistaa raajojen liikeradat, eli käytetään jokainen jalka nopeasti ääriasennossa eteen ja taakse. Kyse ei ole venyttelyistä ja tässä on oltava tarkka, sillä koiran venyttely ennen suoritusta voi viedä siltä parhaan terän lihasten rentoutuessa.

Vartalon ja niskan taivuttelu on hyvä tehdä tässä vaiheessa ja ne onnistuvat helpoiten käyttämällä apuna makupalaa. Taivuttelut ovat tärkeitä vammojen ehkäisemiseski etenkin agility- ja suojelukoirilla sekä maastossa juoksevilla vinttikoirilla. Makupalan kanssa tehtynä ne eivät ole liian voimakkaita, vaan lämmittävät kevyesti niskan ja vartalon lihaksia, pumpaten kevyesti selkärankaa. Samalla voidaan havaita mahdolliset liikerajoitteet, jotka saattaisivat altistaa koiran vakaville vammoille. Jos koiralta edellytetään nopeaa liikkumista, voidaan lopuksi tehdä 3-6 aukivetoa, eli 30-60 metrin pituisia kevyitä juoksupyrähdyksiä tai vaihtoehtoisesti heittää koiralle muutaman kerran palloa, jotta se saadaan tekemään ns. räjähtävä lähtö. Mikäli harjoitus ei vaadi koiralta räjähtäviä lähtöjä, yleisverryttelyksi riittää käynti-ravi-laukka-juoksutus ja se sopii lajiin kuin lajiin. Verryttelyaika sovelletaan yksilön, vuorokauden- ja vuodenajan sekä lajin rasittavuuden mukaan.

Pari minuuttia ennen suoritusta tehdään lajinmukainen verryttely. Tämän tarkoituksena ei ole lämmittää koiraa vaan herkistää se tulevaan suoritukseen. Koiran lihaksisto on lämmitelty jo ennen tätä vaihetta. Agilitykoiralle lajinmukainen verryttely on muutaman verryttelyesteen suorittaminen, tokokoiralle esim. seuraamisharjoitus, haku- tai jälkikoiralle pieni juoksu maastossa ja niin edelleen.



LOPPUVERRYTTELY
Loppuverryttely on lihaksiston hyvinvoinnin kannalta jopa tärkeämpää kuin alkuverryttely. Valitettavan monesti tämä on usein juuri se osuus, josta tupataan luistamaan. Loppuverryttelyn tarkoituksena on käynnistää elimistön palautuminen rasituksen jälkeen ja se alkaa harjoituksen aikana kertyneiden kuona-aineiden poistumisella. Erityisesti anaerobisissa lajeissa - agility, suojelu, juoksukisat - loppuverryttelyn merkitys korostuu. Sen aikana koiran sydämen syke palaa normaalitasolle, verenkierto tasaantuu ja verenpaine laskee. Myös kehon lämpötila palaa lähelle normaalia ja koiran hengityksen tasaantuessa sen viretila palaa tavanomaiselle tasolle ja koira rauhoittuu. Näin elimistön stressitila alkaa purkautua.

Loppuverryttelyn laiminlyönti jättää suorituksessa syntyneet kuona-aineet elimistöön, jolloin ne kasaantuessaan aiheuttavat lihaskireyksiä ja kivulaita lihaskramppeja. Maitohaponpuoliintumisaika on 30 minuuttia, joten koiraa tulisi kävelyttää vähintään 15 minuutin ajan, mielellään kuitenkin puolituntia. Tällöin saadaan poistettua kertynyttä maitohappoa ja muita kuona-aineita lihaksista mahdollisimman paljon. Kävelyn päätteeksi koiran voi venytellä kevyesti, mutta muistaen ettei "kuumaa" lihasta saa koskaan venyttää - kuten ei myöskään kylmää lihasta. Pidempikestoiset venytykset tehdään vasta muutaman tunnin päästä, kun koira on saanut ensin huilata 1,5-2 tuntia, jonka jälkeen sen kanssa on tehty 30-60 minuutin reippaampi kävelylenkki. Loppuverryttely tarkoittaa kävelyä ja kevyttä hölkkää, ei sitä että lauma koiria juoksee kilpaa pitkin metsää. Tämä on vain rasituksen jatkamista!

Aktiivinen palautuminen on passiivista tehokkaampaa, joten voimakasta rasitusta seuraavana päivänä ei pidetä lepopäivää. Rauhallinen ravilenkki poistaa jäljellä olevat kuona-aineet lihaksista paljon tehokkaammin kuin paikallaan makaaminen. Levossa pitäminen saattaa jopa hidastaa palautumista, kun kertyneet maitohapot eivät pääse liikkeelle.


Julkaistu Karjis-lehdessä 1/2011
Lähde: Minna Saarelainen ja Timo Vallius (2010): Koiran lihashuolto